Läpipääsemätön pusikko
Ennakkoraivaus on harmillisen usein aliarvostettu metsänhoitotoimenpide. Se on kuitenkin epäilemättä yksi metsänhoidon tärkeimmistä toimenpiteistä, sekä taloudellisesta että esteettisestä näkövinkkelistä syynättynä.
Kuvittele itsesi nuoreen metsään, johon ei ole tehty uudistamistoimenpiteiden jälkeen juuri mitään hoitotöitä. Aivan, se on monissa tapauksissa lähes läpipääsemätön vesakko, jossa kasvaa lähes kaikkia mahdollisia suomalaisia puulajeja vieri vieressä. Sen jälkeen kuvittele itsesi metsäkoneen kuljettajaksi, joka saapuu kohteelle suorittamaan ensiharvennusta. Kuvittele yrittäväsi löytää metsäkoneen kouralla poistettavan rungon tyvi kolhimatta viereisiä, kasvatettavaksi tarkoitettuja puita. Aivan, käytännössä mahdoton tehtävä.
Mikäli jollakin ihmeen kommervenkillä saisitkin poistettavan puun kaadettua ja karsittua siististi, todennäköisesti seuraavan rungon kohdalla tulee kolhu, joku lukuisista risuista tarttuu kouraan kiinni ja heittää teräketjun pois paikoiltaan tai karahka menee hydrauliikkaletkujen väliin. Kone seis, hytistä alas ja riuhtomaan letkujen väliin juuttunut risu pois tai asettelemaan teräketju uudelleen paikoilleen.
Edellä lienee kolme suurinta ennakkoraivaamattoman harvennuskohteen ongelmaa. Ensimmäinen vaihtoehto, eli kolhu jäävän puun kyljessä on pahin metsänomistajan kannalta. Kolhiintuneeseen puuhun tulee ennen pitkää lahovika, koro tai muu tauti heikentämään jo valmiiksi vahingoittuneen puun kuntoa sekä sinetöi sen, että siitä puusta ei enää tukkia saa tekemälläkään. Kaiken lisäksi kolhu on silmällä katsottuna pahannäköinen. Metsänomistaja kärsii siis sekä taloudellista tappiota että esteettistä haittaa. Kolhu pystyyn jäävässä puussa on myös metsäkoneen kuljettajan ammattiylpeyden päälle kovasti kolahtava tekijä.
Kaksi muuta tapausta näkyvät suoraan metsäkoneurakoitsijan työn kannattavuudessa, kun sekä arvokas kone että sen kuljettaja joutuvat selvittelemään risukkoa pois, milloin mistäkin väliköstä. Voi tuntua äkkiä ajateltuna pieneltä vaivalta, jos silloin tällöin joutuu hyppäämään koneesta ulos ja selvittelemään risuja. Mutta kuvittele, jos tuo tapahtuu työvuoron aikana vaikkapa noin 10 kertaa ja jokainen tapahtuma vie noin viisi minuuttia tehokasta työaikaa sekä koneelta että kuljettajalta. Se on jo yhden työvuoron aikana lähes tunnin verran hukkaan heitettyä aikaa. Osaatko kuvitella, mitä se tarkoittaa viikkotasolla, kuukausitasolla tai vuositasolla, puhumattakaan metsänkoneen elinkaaresta.
Huonosti hoidettu ja raivaamaton metsä on myös puunostajan kannalta kohteena vähemmän houkutteleva. Moni ostaja ei halua ostaa ennakkoraivaamattomia harvennusleimikoita ollenkaan. Näin ollen pahimmassa tapauksessa kaupat jäävät kokonaan tekemättä tai raivaamattomuus näkyy vähintäänkin puun merkittävästi alhaisempana hintana. Usein puukauppakirjoissa on ehtona ennakkoraivaus, joten se on tehtävä joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin. Mitä aiemmin, sen pienempi kustannuserä se metsänomistajalle on.
Oppikirjasta
Nyt kun olemme kuvitelleet pahimman mahdollisen skenaarion läpi, siirrytään oppikirjaversioon. Hyvin koko elinkaarensa ajan hoidettu ja muutama vuosi ennen harvennushakkuuta ennakkoraivattu leimikko. Kuulostaa puunostajan sekä metsäkonekuskin unelmatyömaalta. Silloin myös hakkuun jälki on aivan eri luokkaa, kuin aiemmin mainitussa tapauksessa. Puun hintakin on reilusti korkeampi ja näin ollen ennakkoraivaus maksaa itsensä takaisin usein jo ensiharvennuksessa. Lisäksi hyvin hoidettu metsä järeytyy nopeammin ja sieltä saa tuloja nopeammalla rytmillä.
Hyvin hoidetussa metsässä kolhuja pystyyn jääviin puihin tulee ani harvoin ja jäljelle jää terve, kaunis ja hyvin puuta tuottava metsä. Terve metsä on myös parhaiten suojassa kaikilta luonnontuhoilta, kuten lumi- ja myrskytuhoilta. Hyväkuntoinen, hyvin kasvava metsä on myös paras mahdollinen hiilinielu. Hyvää huolta metsistään pitävä metsänomistaja tekee siis koko ajan myös ympäristön kannalta arvokasta työtä.
